Se jätti mut tekstiviestillä

Mulla on ollut mielessä parikin asiaa mistä tänne vois seuraavana kirjoittaa, mutta mä kirjoitan nyt tästä, kun tää on mulla ollut mielessä tänään päälimmäisenä.

Mä oon miettinyt, että mikä mun ja Joonan jutussa meni vikaan. Mä olin viime kesänä niin totaalisen rakastunut. Mä olin valmis ihan mihin vaan, että mä saisin siitä miehestä edes palan itselleni. Mä luovuin jopa mun periaatteista. Mut nyt sitten Joona tahtoo mut, mutta mä en sitä ja meille on tulossa lapsi.

Oli meillä omat juttumme ja ongelmamme jo aikaisemmin, mutta sitten Joona teki tempun, josta mä en oo päässyt yli. Me oltiin nähty sen kanssa juuri (meillä on aika pitkä välimatka, joten välillä voi mennä monta viikkoa, että ei nähdä) ja Joona vakuutti mulle, että kaikki on kunnossa. Mä olin siinä vaiheessa tiennyt viikon tästä mun raskaudesta ja mä olin vannottanut Joonaa, että se ei kertoisi Lauralle vielä mitään. Ihan siksi, että mä ajattelin, että jos tässä jotain nyt menisi vikaan niin olis ihan turha loukata Lauraa sit vielä tälläkin. Mut Joona sit kertoi. Ilmoitti vaan mulle, että kertoi. Mä sit sanoin, että ei se sit auta munkaan muu kuin kertoa Rikulle.

Se ilta oli mulle tosi vaikea. Mä viestin Joonan kanssa pitkin iltaa ja koitin saada sitä näkemään miten paha olo mulla oli ja miten mua pelotti Rikulle kertominen. Mulla meni se homma jopa siinä määrin yli, että mä kirjoitin Rikulle jäähyväiskirjeen ja mietin itseni tappamista, vaikka en mä sitä oikeesti lasten vuoksi koskaan voisi tehdä. Mä olin sit just kertomassa Rikulle tästä raskaudesta ja arvatkaapa mitä? Mun kännykkä piippasi ja Joonalta tuli viesti, että se ei enää halua olla mun kanssa. Että se ei halua elämää mun ja meidän lapsen kanssa. Se siis jätti mut tekstiviestillä siinä tilanteessa, kun mä olisin kaikkein eniten kaivannut tukea!

Kieroutunutta ja perverssiä, mutta se olikin sitten Riku, joka mua lohdutti. Se piti mua pitkään sinä iltana sylissä ja silitti hiuksia, kun mä itkin. Se otti raskausuutisen juuri niin hyvin kuin vain suinkin voi ja siinä sivussa sitten jo puhui siitäkin, että kyllä meidän kotiin vielä yksi lapsi mahtuu. Siis oikeasti? Kuinka moni mies ottaisi asian näin?

Myöhemmin selvisi, että Joonan viesteihin oli vaikuttanut yksi kolmas henkilö, joka oli puhunut Joonalle asioita, joita mä olin sille puhunut. Osin ne oli ihan totta, mutta asiayhteydestä irrotettuina vähän vaikeita ymmärtää ja osin sitten vääriä, joko väärinymmärryksen vuoksi tai muuten. Me käytiin kaikki ne jutut Joonan kanssa läpi, Joona pyysi anteeksi ja toivoi, että me voitaisiin palata siihen mihin jäätiin. Ja nyt tää tilanne jotenkin roikkuu. Mutta mä huomaan, että mä en pääse takas siihen olotilaan, joka oli ennen tota tapausta. Nyt mun päässä on joku sellainen klikki. Sellainen, että jos mies oikeesti voi tossa tilanteessa jättää raskaana olevan naisen TEKSTIVIESTILLÄ niin...

Anteeksi antaminen

Riku on tiennyt minun ja Joonan suhteesta vasta ihan hetkisen. Siinä minä huijasin molempia, sekä Rikua, että Joonaa. Joona oli koko ajan siinä uskossa, että Riku tiesi, mutta en mä sille uskaltanut kertoa. En kuin ihan vähän aikaa sitten vasta. Ja sitten tulikin tämä raskaus.

Riku on koko ajan suhtautunut ihanammin kuin voi olla mahdollista. Riku haluaisi jatkaa. Olisi valmis kasvattamaan tän lapsenkin vaikka omana - tai sitten yhdessä Joonan kanssa. Musta vaan tuntuu, että mä olen ihan solmussa tän jutun kanssa. Musta tuntuu, että yksi asia, josta mä olen varma, on se, että mä en oikeasti halua Joonaa. En silleen pysyvään parisuhteeseen. Mutta toisaalta mä en osaa lopettaakaan suhdetta. Mä en haluaisi loukata sitä, enkä eteenkään nyt, kun koen olevani vastuussa sen ja Lauran erosta.

Ja mites sitten minä ja Riku? En tiedä. Meillä menee nyt tosiaan paremmin kuin moneen moneen vuoteen, mutta silti mä pelkään, että tää juttu jää meidän väliin loppuelämäksi. Ja miten me jaksetaan aloittaa taas alusta? Ja miten sitten käytännössä, jos Joona tahtoo olla tän lapsen elämässä mukana? Miten se sitten menee? Ja sitten on vielä sekin pointti, että meidän lähipiirissä on varsin yleisesti tiedossa, että Riku ei enää voi saada lapsia. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin mä huomaan miettiväni, että mitä ne muut ihmiset ajattelee ja sanoo.

Mun on vaikea uskoa, että Riku voi oikeasti antaa mulle tän anteeksi, mutta kaikkein vaikeinta se taitaa olla se, että mä antaisin anteeksi itselleni.

Ai niin... Joonan ja Lauran suhde

Niin. Sen mä unohdin tosta ensimmäisestä sanoa, että Joonalla ja Joonan vaimolla on ero nyt hyvin pitkälle menossa. Mä tiedän, että niillä oli tosi paljon omanlaisiaan ongelmia jo ennen mua, eikä niillä ollut paljoakaan yhteistä, mutta silti mä ajattelen, että ero on mun syytä. Joona haluaisi mut, ja lapset - sekä mun, että nyt tän meidän yhteisen.

Kuinka tässä näin kävi?

Blogille pitäisi vissiin kirjoittaa jonkinlainen aloitus. Jokin, joka selittää mitä tässä on tapahtunut ja mistä mun olisi tarkoitus puhua.

Mä olen kolmikymppinen nainen ja mä oon naimisissa. Sanotaan aviomiestä nyt vaikka Rikuksi. Meillä on yhteistä taivalta takana jo toistakymmentä vuotta, niistä viimeiset ehkä neljä tai ehkä jopa viisi vuotta on olleet aika kriisiä. En mä osaa tarkkaan sanoa milloin se alkoi, mutta pitkään kuitenkin.

Vuosi sitten mä tein päätöksen, että nyt mun elämän pitää muuttua. Mä pistin takarajaksi seuraavan kesän, että jos siihen mennessä ei tapahdu muutosta, sit mun pitää se muutos tehdä. Vaan en mä suunnitellut sitä ihan näin. Mä nimittäin hyvin pian sen päätöksen jälkeen tapasin toisen miehen, sanotaan tuota nyt sitten vaikka Joonaksi. Joona vei multa hetkessä jalat alta ja mä ihastuin, ehkäpä jopa rakastuin.

Mä oon aina ajatellut, että uskollisuus parisuhteessa on mulle yksi maailman tärkeimpiä asioita. Mutta niin siinä sitten kävi, että mä löysin itseni suhteesta Joonan kanssa. Kaiken täydentää sitten vielä se, että myös Joona on tahoillaan naimisissa, myös hyvin pitkässä suhteessa. Tosin Joonan kohdalla tilanne on sinällään erilainen, että niillä oli ns. avoin suhde.

Alkuun me oltiinkin hyvin ristiriitaisessa tilanteessa. Joona halus mut sivusuhteena ja mä tahdoin Joonan kokonaan. Mutta sitten tapahtui jotain. Mä en ole millään muotoa ylpeä siitä mitä mä olen tehnyt ja mua oikeastaan ahdistaa aika kovin, kun mä näitä ajattelen, mutta mä uskon, että sinällään näillä tapahtumilla oli aika paljon vaikutusta asiaan. Mulla ja Rikulla alkoi mennä paremmin kuin vuosiin. Yks kaks mä näin taas sen miehen, jonka kanssa mä aikanaan naimisiin menin.

Vaan, jotta elämä ei olisi liian yksinkertaista, mä tajusin muutama viikko sitten, että mä olen raskaana. Lapsi on Joonan. Mä olen tullut tilanteeseen, jossa mun on pakko pysähtyä. Katsoa ympärilleni ja kysyä: Miten tässä näin kävi?