Riku on tiennyt minun ja Joonan suhteesta vasta ihan hetkisen. Siinä minä huijasin molempia, sekä Rikua, että Joonaa. Joona oli koko ajan siinä uskossa, että Riku tiesi, mutta en mä sille uskaltanut kertoa. En kuin ihan vähän aikaa sitten vasta. Ja sitten tulikin tämä raskaus.
Riku on koko ajan suhtautunut ihanammin kuin voi olla mahdollista. Riku haluaisi jatkaa. Olisi valmis kasvattamaan tän lapsenkin vaikka omana - tai sitten yhdessä Joonan kanssa. Musta vaan tuntuu, että mä olen ihan solmussa tän jutun kanssa. Musta tuntuu, että yksi asia, josta mä olen varma, on se, että mä en oikeasti halua Joonaa. En silleen pysyvään parisuhteeseen. Mutta toisaalta mä en osaa lopettaakaan suhdetta. Mä en haluaisi loukata sitä, enkä eteenkään nyt, kun koen olevani vastuussa sen ja Lauran erosta.
Ja mites sitten minä ja Riku? En tiedä. Meillä menee nyt tosiaan paremmin kuin moneen moneen vuoteen, mutta silti mä pelkään, että tää juttu jää meidän väliin loppuelämäksi. Ja miten me jaksetaan aloittaa taas alusta? Ja miten sitten käytännössä, jos Joona tahtoo olla tän lapsen elämässä mukana? Miten se sitten menee? Ja sitten on vielä sekin pointti, että meidän lähipiirissä on varsin yleisesti tiedossa, että Riku ei enää voi saada lapsia. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin mä huomaan miettiväni, että mitä ne muut ihmiset ajattelee ja sanoo.
Mun on vaikea uskoa, että Riku voi oikeasti antaa mulle tän anteeksi, mutta kaikkein vaikeinta se taitaa olla se, että mä antaisin anteeksi itselleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti